Pelastakaa reijo: Kampanja

Pelastakaa Reijo! -kampanjassa vaaditaan REIlua JOurnalismia sekä EEttisillä periaatteilla tuotettuja VAlokuvia, tekstejä, kuvituksia ja grafiikoita.

Kustannusalan suuryhtiöt painostavat vapaina ammatinharjoittajina työskenteleviä media-ammattilaisia (valokuvaajia, toimittajia, graafikoita ja kuvittajia) ja myös ns. lukijareporttereita kohtuuttomiin sopimuksiin. Ennen pitkää kustannustalojen yksipuolisesti sanelemat sopimukset johtavat mediasisältöjen yksipuolistumiseen. Kustannusalan siirtyessä yhä enemmän sähköisiin sovelluksiin tulevaisuuden tärkeitä rajanvetoja tehdään juuri nyt. Kuvia, tekstejä tai grafiikoita lehtiin ja kirjoihin tuottavien yksilöiden on voitava luottaa siihen, etteivät mediakonsernit vie ammattitekijöiltä tuhkiakin pesästä. Tai yritä siirtää itselleen kuuluvia vastuita kenenkään yksittäisen ihmisen niskaan. Pelastetaan Reijo ja Eeva!

Teetkö sinä tai läheisesi “yrittäjämäistä työtä”?

Kohtuuton neuvottelutilanne ei ole journalismin erityisongelma. Itsensä työllistäminen on työmarkkinoilla kaiken aikaa laajeneva ilmiö. Sitä on perinteisesti esiintynyt media- ja muilla kulttuurialoilla, nykyään muissakin ammateissa. Monen ammattiliiton jäsenistä yhä useampi työllistää itsensä.

Työnteosta tulee yrittäjämäistä tyypillisesti silloin, kun yritys tahtoo säästää työnantajamaksuissa ja ulkoistaa siksi työntekijät vuokratyöntekijöiden välitysyhtiölle. Näin on käynyt monelle ravintola- ja rakennustyöläiselle. Vuokratyöfirmojen kautta työskenteleville ei useinkaan taata minimimäärää työtunteja, jolloin työntekijä ei voi tietää, paljonko hänellä on jatkossa töitä ja rahaa elämiseen.

Pakko- tai näennäisyrittäjyydestä puhutaan silloin, kun työntekijän on töiden jatkumiseksi ryhdyttävä yrittäjäksi. Hänellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vapaasti hinnoitella tai tarjota palvelujaan. Ammatti-ihminen joutuu kantamaan yrittäjän riskit ilman todellisen yrittäjän vapautta tai tulotasoa.

Ilmiötä esiintyy paljon kuljetusalalla (kuorma-autonkuljettajat), tietotekniikka-aloilla (suunnittelu, koodaus) ja esimerkiksi kioskeilla, joissa keskivertoa vähemmän myyvän kioskin työntekijälle kerrotaan töiden jatkuvan, jos hän jatkaa samoja hommia ns. franchising-yrittäjänä. Pakkoyrittäjyyteen liittyy usein työlainsäädännöstä tietämättömien nuorten ihmisten ja maahanmuuttajien petkuttamista.

Yksityinen ammatinharjoittaja tekee puolet Suomen lehdistä

Vapaata mediaa pidetään yhtenä demokraattisen yhteiskunnan kivijalkana. Kun koulutetut tekijät ajetaan tilanteeseen, jossa työskentely on mahdotonta, sivistysyhteiskunnan perustukset alkavat murentua.

Tämä siitä huolimatta, että suurinta osaa esimerkiksi aikakauslehdistä ei Suomessa eikä muualla maailmassa saataisi lainkaan tehtyä ilman itsensä työllistäviä kuvaajia, toimittajia, graafikoita ja kuvittajia, joita myös freelancereiksi kutsutaan. Suomen Journalistiliiton jäsenistä enää alle 60 prosenttia oli perinteisessä työsuhteessa vuonna 2009. Valokuvaajista itsenäisiä ammatinharjoittajia on valtaosa.

Mieti lempilehteäsi, joka maksaisi lähes saman verran kuin nyt, mutta artikkeleita olisi puolet vähemmän - niin pienen osan lehdistä keskimäärin tekevät työsuhteiset.

Lisää voittoa suuryritykselle, lisää riskejä pienyrittäjälle

Useat mediayhtiöt vaativat nyt itsensä työllistäviä, useimmiten akateemisesti koulutettuja media-alan ammattilaisia luovuttamaan näille suuryrityksille lehtiartikkelien, valokuvien ja grafiikkojen rajattomat käyttöoikeudet, joihin sisältyy oikeus myydä aineistoa eteenpäin sekä muuntaa aineistoa tilaajalle soveltuvaan käyttöön uusissa yhteyksissä. Vaatimus halventaa ammattimaisten lehdentekijöiden eettistä ohjesääntöä (Journalistin ohjeita), jonka mukaan haastateltavalla on oikeus saada etukäteen tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausuntoaan käytetään.

Oikeudellinen vastuu jäisi kuitenkin tekijälle: valokuvaajalle, toimittajalle, graafikolle ja kuvittajalle. Jos haastateltava tai kuvassa oleva ihminen esimerkiksi haastaa lehden oikeuteen kunnianloukkauksesta, mahdolliset vahingonkorvaukset maksaa tekijä. Sama ihminen, jolla ei epäreilujen sopimusten takia ole mahdollisuutta vaikuttaa, mihin hänen töitään myydään!

Tilanne on vastaava kuin jos sinä myisit leipäveitsen kirpputorilla, ostaja puukottaisi sillä jotakuta, ja sinä joutuisit maksamaan puukotuksen uhrille, koska olit myynyt veitsen puukottajalle.

Lue, miten Reijoa ja Eevaa kyykytetään!

Otavamedia (Kirjakustantamo Otava sekä lehtitalo, ent. Yhtyneet Kuvalehdet. Lehtiä Suomen Kuvalehti, Tekniikan Maailma, Kotiliesi, Seura, Anna ym.)

Tämän lehtitalon sopimus on itsenäisille ammatinharjoittajille osittain reilu. Konserni valmistelikin sitä yhdessä Suomen Journalistiliiton kanssa.

Sopimus sallii sekä ammatinharjoittajalle / freelancerille että konsernille hänen myymiensä kuvien, tekstien tai grafiikoiden vapaan käyttöoikeuden. Konsernilla on kuitenkin kahden kuukauden ensijulkaisuoikeus materiaaleihin: jos niitä ei siinä ajassa ole julkaistu Otavamedian viestimissä, tekijä saa myydä materiaalit muualle. Niiden käytöstä markkinointiviestinnässä pitää sopia erikseen. Jatkuvista käyttöoikeuksista on sopimuksen mukaan myös maksettava tekijälle enemmän kuin kertajulkaisusta. Monessa muussa mediatalossa sävel on toinen.

Konserni sai kuitenkin ujutettua sopimukseen kohdan, joka on täysin epäreilu ammatinharjoittajia kohtaan: Ensinnäkin Otavamedialla on sopimuksen mukaan lupa myydä tai lahjoittaa heiltä ostamiaan materiaaleja minne tahansa. Lupa on osa sopimuksen tarkoittamaa vapaata käyttöoikeutta, ei siis yksinään epäeettinen. Ansa on piilotettu myöhempään lauseeseen “[freelancer] vastaa kustantajalle kolmansien mahdollisesti esittämistä, tämän sopimuksen tarkoittamia [materiaaleja] koskevista tekijänoikeudellisista tai muista vaatimuksista.”

Ammatinharjoittaja voi siis joutua maksamaan vahingonkorvauksia tuomioistuimen toteamista kuviensa, tekstiensä tai grafiikoidensa haitallisesta käytöstä, vaikka hänellä ei olisi ollut käyttöön osaa eikä arpaa!

Sanoma News (Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Metro, Vartti)
Sanoma Media Finland (Kodin Kuvalehti, Aku Ankka, Nelonen, JIM, Liv, Tiede, Gloria, Me Naiset, Vauva jne.)
Sanoma Learning (oppimateriaalit, syksyyn 2011 asti kirjakustantamo WSOY)

Jotkut itsenäisinä ammatinharjoittajina Sanoma Newsille työskentelevät toimittajat ja kuva-alan ammattilaiset ovat kyenneet neuvottelemaan itselleen eettiset sopimusehdot, mutta suurimmalle osalle diili on tämä: yhtiö saa freelancerin sille myymät työt omakseen ilman lisäkorvausta. Yhtiö eli konserni voi sen jälkeen käyttää kuvia ja tekstejä vapaasti kaikissa paperi- ja sähköisissä julkaisuissa ja tv-ohjelmissa kaikkialla, missä sillä on tytäryhtiöitä: vuonna 2011 Suomessa, Hollannissa, Belgiassa, Venäjällä ja useassa muussa Itä-Euroopan maassa. Sanomat voi myös myydä materiaalin kenelle vain, minne vain.

Itsenäisen ammatinharjoittajan teoksista voidaan myös tehdä kirja ilman hänen lupaansa. Rahaa hän ei kirjasta tietenkään saa. Jos hän tahtoo julkaista Sanomille myymiään kuvia tai tekstejä edes omakustanteena, hänen on anottava julkaisemiseen lupa Sanomilta, jolla on edelleen “etuotto-oikeus” kirjantekoon. Jos tällaista tai paremmaksi neuvoteltua sopimusta ei allekirjoita, työt Sanoma Newsin lehtiin loppuvat. Sanoma-konsernin muissa medioissa sopimusta on tuputettu joillekin freelancereille, mutta tuputus ei ole ollut yhtä kattavaa.

A-lehdet (Apu, Avotakka, Kauneus & Terveys, Voi Hyvin jne.)

Tätä sopimusta kutsutaan ironisesti “freelancer-sopimusten kruununjalokiveksi”, eikä ihme: Yhtiö ottaa sopimuksella itsenäiseltä ammatinharjoittajalta kaikki oikeudet tämän A-lehdille myymiin kuviin, teksteihin ja grafiikoihin. Se saa vapaasti käyttää näitä materiaaleja, luovuttaa niitä ilmaiseksi tai maksua vastaan kenelle tahansa. Free-kuvaaja, -toimittaja tai -graafikko ei saa käyttää A-lehdille myymäänsä työnjälkeä enää missään eikä koskaan.

Tästä huolimatta sama itsenäinen ammatinharjoittaja joutuu maksamaan vahingonkorvaukset, joita materiaalin päättömästäkin jälleenkäytöstä seuraa. Sopimus siis vihjaa itsensä kanssa ristiriitaisesti, että ammatinharjoittaja muka olisi vastuusta kokonaan poismyymiensä tekstien ja kuvien käytöstä.

Sopimus kieltää freelanceria työskentelemästä kilpaileville medioille tavoin, joita voidaan pitää A-lehtien kanssa kilpailevina. Sopimus ei kerro, mitä nämä kilpailevat mediat ja tavat ovat, joten A-lehdet saa periaatteessa langettaa yksityisille ammatinharjoittajille mielivaltaisia kilpailukieltoja.

A-lehdistä väitetään, että sopimus pitää allekirjoittaa, tai työt loppuvat. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole: alan surkeimpaan sopimuspaperiin on harva suostunut laittamaan nimensä, ja itsenäiset ammatinharjoittajat tekevät myös A-lehtien julkaisuista puolet, elleivät enemmänkin.

Image Kustannus (Image, matkailulehti Mondo)

A-lehtien tytäryhtiön Image Kustannuksen sopimus on paljon reilumpi kuin emofirman, tosin tämäkään sopimus ei myönnä lisäkorvausta saman materiaalin julkaisemisesta saman lehden eri välineissä (vuonna 2011 lehdessä, netissä tai iPadissa).

Itsenäinen ammatinharjoittaja ei sopimuksella menetä kaikkia oikeuksia myymiinsä materiaaleihin, vaan luovuttaa Image Kustannukselle niiden yksinoikeuden 3-6 kuukaudeksi. Niiden aikana hän ei saa tarjota samoja materiaaleja kilpailijoille, mutta saa koko ajan käyttää näitä kuvia, tekstejä ja grafiikoita esimerkiksi näyttelyissä ja työnäytteinä.

Vahingonkorvauksia ammatinharjoittaja joutuu maksamaan vain, jos voidaan todistaa että (esimerkiksi) toimittaja on tahallaan tai huolimattomuuttaan kirjoittanut lehteen kunnianloukkauksen. Haastateltavalla ja kuvattavalla on myös oikeus määrätä, että hänen kuvansa ja lausuntonsa saa julkaista vain tietyssä lehdessä tai välineessä.

Bonnier-konserni (Suomessa Olivia-, Evita- ja Divaani-lehdet, kirjakustantamo Tammi, MTV3, Sub, Ava, syksystä 2011 alkaen kirjakustantamo WSOY)

Yhtiö saa vapaasti ja ilman mitään lisäkorvausta käyttää kaikkia ammatinharjoittajan sille myymiä kuvia, tekstejä ja grafiikkoja konsernin kaikissa lehdissä, kirjoissa ja sähköisissä medioissa. Ruotsalainen Bonnier-konserni toimii vuonna 2011 kuudessatoista maassa. Se omistaa yhteensä 175 lehteä, tv- ja radiokanavaa, nettiportaalia, kirjakustantamoa ja elokuvayhtiötä (mm. Dagens Nyheter, Expressen, Dagens Industri). Jos Bonnier kuitenkin myy ammatinharjoittajan sille myymää materiaalia konsernin ulkopuolelle, tekijä saa ulosmyynnistä korvauksen.

Sopimus pitää allekirjoittaa, tai työt loppuvat.

Aller Media (Suomessa Elle, Fit, 7 päivää)

Yhtiö saa sopimuksella oikeudet käyttää kaikkia itsenäiseltä ammatinharjoittajalta ostamiaan kuvia, tekstejä ja grafiikoita missä tahansa julkaisuissaan. Aller Media saa luovuttaa materiaaleja markkinointikäyttöön “yhteistyökumppaneilleen”, joita sopimus ei yksilöi. Allerille myyty lehtikuva voi siis päätyä esimerkiksi mainokseksi bussin kylkeen.

Toisaalta freelancerilla on rajoittamaton vahingonkorvausvastuu oikeusjutuissa, joita saattaa syntyä, kun Aller on myynyt kuvia eteenpäin. Jos bussinkylkikuvaan päätyneen ihmisen ja tuomioistuimen mielestä ihmisen kunniaa loukkaa mainostaa omalla kuvallaan vaikkapa inhoamaansa puoluetta, sopimuksen sanamuodon mukaan freelancer maksaa tällöin tuomittavat vahingonkorvaukset.

Jos tällaista sopimusta ei allekirjoita, ei tule jatkossa töitäkään. Ei vaikka sopimuksen markkinointikäyttö-kohta on niin paksua tekstiä, ettei sen sanamuodon mukainen vahingonkorvausvastuu menisi täysin läpi missään tuomioistuimessa. Tai sitten ei, jos tapaus tai tuomari on toinen. Sopimuksen kohta edustaa joka tapauksessa mediakonsernien pahimmanlaatuista vastuun pakoilua.

Alma Media (Iltalehti, Aamulehti, Kauppalehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat, Valkeakosken Sanomat jne.)

Sopimukset vaihtelevat jonkin verran lehdestä toiseen, mutta yhtiön tavallisimmassa sopimusmallissa freelancer luovuttaa yhtiölle myymiensä materiaalien yksinoikeuden sekä kaiken edelleenluovutusoikeuden, kuten useimmissa edellä kuvailluissa sopimuksissa. Itsenäinen kuvaaja, kirjoittaja tai graafikko ei saa myymiensä materiaalien edelleenkäytöstä mitään.

Ennenkuulumatonta on, että jos yksityinen ammatinharjoittaja ei ole aiemmin tehnyt kirjallista sopimusta materiaaliensa käytöstä näissä lehdissä, hänen pitää tällä Alman sopimuksella luovuttaa yhtiölle takautuvasti kaikkien näihin lehtiin aiemmin tekemiensä töiden kaikki oikeudet. Hänen siis pitäisi lahjoittaa vaikka kahdenkymmenen vuoden työnjälkensä suuryritykselle ilmaiseksi!

Sopimus pitää yleensä allekirjoittaa, jotta Alma antaa töitä.

Kai kirjailijoita kohdellaan inhimillisemmin?

Monet kirjailijat tekevät kolumneja tai jatkokertomuksia lehtiin. Kaikki tunnetut kirjailijat ovat nykyisin brändejä. Kaikille brändeille on äärettömän tärkeää, ettei niitä käytetä vääränlaisissa yhteyksissä, liikaa tai liian vähän.

Tässäkin tapauksessa mediatalot ovat kiinnostuneempia lyhytnäköisestä rahanteosta kuin niille rahaa tuottavien ihmisten eduista: jos kirjailija-kolumnisti allekirjoittaa esimerkiksi Sanoma Newsin sopimuksen, hän menettää kolumniensa ja jatkokertomustensa kaikki oikeudet. Sanoma News saa julkaista tekstejä kirjoina maksamatta kirjoittajalle kirjamyynnistä senttiäkään ja muokata tekstejä miten tahtoo — näytelmäksi, elokuvaksi, tv-sarjaksi. Konserni saa tuotteistaa kirjailijan fiktiohahmoja vaikka lasten muoviukkeleiksi, sopi se kirjailijalle tai ei. Kirjailija ei saa sopimuksen tarkoittamista teoksista edes tekijänoikeuskorvauksia (Sanasto-, Kopiosto, Teosto- tai kirjastokorvauksia).

Kuulostaako reilulta? Ei!

Allekirjoita adressi

Tule ilmaiskonserttiin ja mielenosoitukseen Helsingin Rautatientorille keskiviikkona 7.9.2011 klo 14.30.

Löydä lisää keinoja vaikuttaa!

Sopimusehdot ovat epäreilut paitsi eettisesti, myös taloudellisesti: rajattomista käyttöoikeuksista maksetaan ainoastaan kertakorvaus. Taloudellinen hyöty sataa yhä suuremmalta osin suuryritysten laariin.

Pienituloisten painostaminen ei ole reilua!

Pienituloisten painostaminen ei ole reilua!

Sanoma- ja aikakauslehdentoimittajien keskimääräinen kokonaisansio kuukaudessa oli Journalistiliiton mukaan 3481€/kk (mediaani 3374€/kk) vuonna 2010. Itsenäisten ammatinharjoittajien ansioita ei voi aivan suoraan verrata työsuhteisten ansioihin, koska ammatinharjoittajien on pakko ostaa itse monia työvälineitä (tietokoneet, kamerat), jotka työsuhteisille tarjoaa lehtitalo. Paras vertailukohde työsuhteisten ansiotasoon on ammatinharjoittajien verotettava tulo (= lehtitalojen maksamat palkkiot, joista on vähennetty työväline- ja muut ammatinharjoittamiskulut).

Freelancer-toimittajien keskimääräinen verotettava tulo vuonna 2009 oli 1964€/kk. Kaikkien Journalistiliiton palkkiotasokyselyyn vastanneiden ammatinharjoittajien (ml. liittoon kuuluvat valokuvaajat ja kirjakustantamoiden kustannustoimittajat) verotettava tulo oli samana vuonna 2083€/kk (mediaani 1917€/kk). Eri freelancerien ansiot tosin vaihtelevat enemmän kuin työsuhteessa olevien.

Vaikka työsuhteessa olevien ja ammatinharjoittajien keskiansioissa on jo tällaisenaan valtava ero, jos ammatinharjoittaja ei suostu allekirjoittamaan yksipuolisesti saneltua sopimuspaperia, uhkaillaan töiden loppumisella. Useille ammattilaisille näin on jo käynyt. Aitoon neuvotteluasetelmaan ei tällainen painostus kuulu.

Tähän puuttuu jo Kataisen hallituskin!

Tähän puuttuu jo Kataisen hallituskin!

Vaadimme kohtuullisia pelisääntöjä kaikenlaiselle niin sanotulle yrittäjämäiselle työlle. Tämä vaatii lainmuutosta. Onkin hyvä, että Suomen uuden hallituksen hallitusohjelmassa luvataan “selvittää työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa olevan itsensä työllistämisen ongelmakohdat sosiaalivakuutus- ja työlainsäädännössä”.

Kataisen hallitus aikoo helpottaa myös Reijon ja Eevan elämää: “Tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta.”

Vakituinenkaan työsuhde ei jatku ikuisesti. Ennen irtisanomista tai eläkkeelle jäämistä työntekijä saa kuitenkin palkalliset vuosilomat lomarahoineen, palkkaa lyhytaikaisen sairauden ajalta, pekkaspäiviä, jonkinlaisen korvauksen ylitöistä, edullisen työttömyysvakuutuksen, ilmaisen työterveyshuollon sekä useissa työsopimuksissa palkallista vapaata hoitaessaan alle kymmenvuotiasta sairasta lastaan. Näistä eduista itsenäinen ammatinharjoittaja voi vain haaveilla.

Onneksi Kataisen hallituksella on “tavoitteena poistaa yrittäjien ja palkansaajien sosiaaliturvan perusteettomat erot, tukea yrittäjyyttä sekä helpottaa yrittäjien perheen ja työn yhteensovittamista.”

Reijo ja Eeva - Christer Nuutinen

Keitä olemme?

Olemme valokuvaajia, toimittajia, graafikoita ja kuvittajia. Kampanja sai alkunsa keväällä 2011 perustetusta Pro Freet -ryhmästä Facebookissa.

Pelastakaa Reijo -viestintäryhmä

Mitä vaadimme?

Vaadimme kohtuullisia käyttöoikeussopimuksia ja kahden osapuolen välistä, reilua neuvotteluasemaa.

Suuryritysten meitä kohtaan käyttämässä painostuksessa käytetään hyväksi sitä, että media-alan itsenäiset ammatinharjoittajat luokitellaan Suomessa yrittäjiksi. Emme saa järjestäytyä ja puolustaa oikeuksiamme, koska yhteistä rintamaa pidettäisiin “kartellitoimintana”.

Suomalainen laintulkinta mahdollistaa suurten kustannusyhtiöiden valta-aseman, jossa yksittäisellä, itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivalla valokuvaajalla, toimittajalla, graafikolla tai kuvittajalla ei käytännössä ole minkäänlaisia neuvottelumahdollisuuksia mediatalojen kanssa. Tämä mahdollistaa yksipuolisen sanelun.

Esimerkiksi EU-maa Saksassa itsensä työllistäjien neuvottelumahdollisuudet ovat huomattavasti tasa-arvoisemmat. Vaadimmekin Suomen kilpailunrajoituslakiin muutosta, jotta kaikki itsenäiset ammatinharjoittajat voisivat neuvotella suuryritysten kanssa meille eettisesti kuuluvista vähimmäisehdoista!

Yhteystiedot

reijo@pelastakaareijo.fi

Facebook: Pelastakaa Reijo

Tiedottaja Elina Ström 044 2089224